Hei, äiti.
Hei, pikkuinen.
Hei, mummo. Näytät hyvältä.
—Niin tekin.
Äiti. Suustasi roikkuu ruohoa.
Eikö se näytä hyvältä?
—Ei.
Nyt et pysty enää
välttämään tätä, Peter.
Kuten te kaikki tiedätte,
Peter on ollut yhtiömme kuningas —
lähes 40 vuotta. 40 vuotta.
Tämä on ollut
Peterin elämäntehtävä.
Annetaan hänelle aplodit.
Meillä on pieni läksiäislahja,
joten tulkaa tänne, Peter ja Helle.
Tässä sopii sitten istuskella
ja nauttia elämän syksystä —
hyvän Beaune Ramonetin
ja tietenkin Hellen kanssa, —
joka varmasti iloitsee,
kun saa sinut jälleen kotiin.
Kiitos lainasta, Helle.
Minusta meidän pitäisi
lähteä matkalle.
Pariksi kuukaudeksi kuten silloin,
kun olimme juuri tavanneet.
Kun reissattiin junalla
ympäri Eurooppaa reppu selässä.
Hmm.
—Muistatko Kreetan, Peter?
Ja ne...
—Tuleeko sieltä joku?
Vapaa oikea.
Ne poliisit aikoivat pidättää...
Tuleeko sieltä joku?
—Vapaa oikea.
En ole kuuro, Helle.
Voitaisiin myös lähteä
jollekin luksusmatkalle.
Sinähän voisit lähteä
matkalle Lindan kanssa.
Älä viitsi. Enkä.
Minusta meidän kuuluu lähteä
yhdessä kokemaan maailmaa.
Minusta on tärkeää,
että kumpikin tekee asioita yksinään.
Siten avioliitto pysyy hengissä.
Pysyykö avioliitto hengissä siten,
ettei olla yhdessä?
En minä niin sanonut.
On meidän vuoromme. Voimme
viimein nauttia yhdessäolosta —
ilman sinun järjettömiä
60 tunnin työviikkojasi.
Ne järjettömät 60 tunnin
työviikkoni maksoivat talomme.
Miten pysyt noin hoikkana?
Minä en syö mitään ja silti lihon.
Älä viitsi. Näytät hyvältä.
—Olen laihduttanut 90—luvun alusta.
Katso tätä.
Meille tulee teitä ikävä.
—Muuttakaa tekin kaupunkiin.
Se olisi mukavaa.
—Emme me muuta tästä talosta.
Kai olette tehneet suunnitelmia.
—Olen tietenkin tehnyt.
Mutta Peter on vain niin...
—Niin.
Hän tyrmäsi minut,
kun ehdotin matkalle lähtöä.
Miehelle on vaikeaa
siirtyä eläkkeelle.
Hänen ei tarvitse enää ponnistella,
eikä hän tiedä, kuka on.
Anna hänelle aikaa
tottua tilanteeseen.
Se on jokin kivikautinen juttu,
jota me emme ymmärrä.
Tämä on hapokkaampi. Ehkä se
tarvitsee ilmaa tai kypsytystä.
Sinä saat olla vihainen.
—En ole vihainen.
Tietenkin olet. Sinun pantiin
eläkkeelle vastoin tahtoasi.
En ole eläkkeellä.
Olen vasta alkanut.
Mitä? —Minulla on uusia
suunnitelmia. Suuria suunnitelmia.
Oliko tämä juuri sellainen,
josta Peter haaveili?
Vieläkö kauemmas?
—Sen paikka on takapihalla.
Rauha on ohi.
Heippa.
—Päivää taloon, kuten sanotaan.
Ei kukaan sano niin.
—Hei, Helle.
Hei, Linda.
—Hei, Jess.
Tulen viideltä.
—Niin.
Jess on saanut MS—taudin.
—Onpa ikävää.
Voi sentään.
—Jalka on ihan sökö.
Jess sanoo,
että se on turta.
Etkö voisi katsoa häntä?
—En voi tutkia kaikkia sairauksia.
Olet lääkäri.
—Korva—, nenä— ja kurkkulääkäri.
Sanot vain, että kaikki on hyvin.
—Eikö Helle voi tehdä sitä?
En tiedä mitään sairauksista.
—Sinähän olit töissä ihosairaalassa.
Vastasin puhelimeen.
—Oppii siinäkin jotakin.
Ei, tiedätkö..
—Mitä nyt tapahtuu, Peter?
Mitä?
—Mitä nyt tapahtuu, Peter?
Onko hänestä tullut kuuro?
—On.
Eikä hän muistakaan mitään.
—Linda mumisee.
Se on totta, kulta.
—Mitä nyt tapahtuu?
Elämässä. Teillä.
Katsotaan.
Moni asia on auki.
Mikä on auki?
—Kunhan ei vain hevostalli.
Kuten sanotaan.
—Ei kukaan sano niin.
Niin Jessin tapaista.
—Soiko ovikello?
Oikein hyvää.
—Peter.
Peter.
Jaha. —Miksi olet tilannut
kaiken tuon viinin?
Luulin, että se tulisi ensi viikolla.
Autanko kantamaan ne sisään?
Pystytkö?
Miksen...?
Tietenkin pystyn. Ääliö.
Limettiä. Omenaa.
Hyvin tuoretta. Ja hapokasta.
Itävalta tuottaa hyviä viinejä,
mikä on viljelymaan ansiota.
Se on hyvin mineraalipitoista.
Eikä pakkasneste maistu
juuri lainkaan.
Se tapahtui 80—luvulla,
ei juututa siihen.
Saanko nähdä?
—Toki.
Mitä tilasit lavallisen
itävaltalaista viiniä?
Niin.
Ei aikonut kertoa aivan vielä.
Mutta viini tuli etuajassa,
joten voin yhtä hyvin kertoa.
Linda, kysyit aiemmin,
mitä elämässä nyt tapahtuu.
Olen ostanut osuuden viinitilasta,
jonka nimi on Garten Eden.
Paratiisin puutarha.
—Hienoa.
Noin 50 hehtaaria, ja nämä pullot
ovat maistiaisia sieltä.
Omistat viinitilan.
—Omistan osuuden.
Tai me. Minulla on näiden viinien
yksintuontioikeus Tanskaan.
Eikö se ole vähän riskialtista?
—Ei, tämä on upea tilaisuus.
Kulta, otin Viagran.
Jaha.
Niin.
Odota vähän.
Mitä sinä nyt?
Vaihdoin juuri lakanat.
—Vähät siitä.
Helppo sanoa, kun et joudu
nukkumaan märän lakanan päällä.
Luulin, että aloittaisimme
elämässä uuden luvun.
Niinhän me aloitammekin.
—Älä... Alempaa.
Aiotko tehdä yhtä paljon
töitä kuin ennenkin?
Tällainen tilaisuus tulee
vain kerran elämässä.
Mitä se osuus maksoi?
—Eikö voida puhua siitä huomenna?
Paljonko maksoit?
—Sen, mitä se maksoi.
Yhteisistä säästöistäkö?
Niinkö?
Tiedän, mitä teen.
—Miksen minä saa tietää?
Et ole ikinä ollut kiinnostunut
raha—asioistamme.
Nyt saat luvan lopettaa!
Voit itsekin tarkistaa
tilitiedot verkkopankista.
Peter hoitaa sellaiset asiat.
En tiedä, miten se tapahtuu.
Mutta tili on yhteinen?
—On. Olemme olleet yhdessä 49 vuotta.
Se on säästötilimme.
Halusin vain kuulla saldon.
Paljonko siellä on?
—Selvä.
Jopas jotakin.
Mitä olette ostaneet?
Vaikka eihän se minulle kuulu.
Ei kai teitä kiristetä?
Ajatella, jos niin kiristettäisiin.
Paljonko tililtä on nostettu?
—400 000 kruunua.
400 000?
—Ja 600 000.
Ja sitten 800 000.
Siis 1,8.
1,8?
Miljoonaa kruunua.
Jäljellä 113 kruunua.
Helle, mitä...?
Kulutit kaikki säästömme.
—Minä sijoitin ne.
Et kysynyt minulta mitään.
—Sinä olisit kieltäytynyt.
Ne rahat olivat meille.
—Niin.
Mutta jos rehellisiä ollaan,
minä ne olen ansainnut.
Emme ne niitä nyt tarvitse.
Meillä on hyvät eläkkeet,
ja talo on melkein maksettu.
Tajuatko, minkä arvoinen se on?
—Aiotko myydä talon?
En.
—Mitä sitten?
En tiedä.. Ehkä.
Miksi pitäisi asua niin kalliisti?
Se talo...
—Etkö uneksi ikinä mistään muusta?
Jännittävämmästä elämästä.
On muutakin.
Lopeta. Luovu siitä
älyttömästä sijoituksesta —
ja pyydä ne rahat takaisin.
Se älytön sijoitus...
Se palautti minulle kipinän.
Tunnen olevani elossa.
Näin iloinen en ole ollut
sataan vuoteen. Minä...
Nyt voin rakentaa jotain omaa.
Kulta, olet 71—vuotias.
Ei sinun pidä rakentaa enää mitään.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
—Sinun työurasi on ohi.
Nyt meillä...
Nyt meillä on aikaa matkustella.
Sinulla ja minulla.
—Teemme niin sitten vanhoina.
Peter, me olemme vanhoja.
—Ei.
Me olemme vanhoja.
Me olemme vanhoja.
Luulen, että meidän...
Minusta...
Minusta meidän pitäisi
pitää taukoa.
Ei naimisissa ollessa
voi pitää taukoa.
Olen miettinyt tätä
jo jonkin aikaa.
Menen jonnekin
muualle ensi yöksi.
Ei. Etkä mene.
Tulet minun kanssani kotiin.
Puhutaan tästä toisella kertaa,
kun olet rauhoittunut.
Hän haluaa pitää taukoa.
—Jaha.
Peter. Minusta.
Eikö niin tehdä parikymppisenä,
kun ei ole vielä mitään tajua?
Ei kiitos.
Vedä syvään henkeä.
Minä erosin kaksi vuotta sitten.
—Emme ole eronneet.
Olemme tauolla.
Ei olisi pitänyt antaa hänen mennä.
Olisi pitänyt pakottaa hänet kotiin.
Minä tein kaiken,
mitä ei olisi pitänyt. Olin ääliö.
Siitä ei ollut mitään hyötyä.
Taidan soittaa hänelle.
—Ei. Anna puhelin minulle.
Tässä on minun numeroni.
Ennen kuin poltat talonne, —
tai leikkelet hänen pukunsa
tai lähetät perverssejä valokuvia, —
sinä soitat minulle.
Nouse ylös.
Olet istunut siinä riittävästi.
APUA!
Hei, äiti.
—Hei, kulta.
Hei.
Äiti, hän on täällä.
Kuka on täällä?
—Isä.
Isä on täällä.
Mitä hän täällä tekee?
Hän kysyi, saisiko yöpyä
täällä pari päivää.
Mitä minun olisi pitänyt tehdä?
Äiti, älä. Haen isän,
ja me selvitämme tämän.
Isä, tule.
Tule, isä.
Hei.
—Teidän pitää jutella.
On tyhmää pitää taukoa.
Tosi tyhmää.
Olette liian vanhoja
hölmöilemään tällä tavalla.
Isä, mene äidin kanssa kotiin,
ja juttelette siellä asiat selviksi.
Ei meidän kuulu pitää taukoa.
—Ei niin.
Minusta meidän pitää erota.
Ei, ei, ei. Ei käy.
Haluatko erota?
—Ei tietenkään halua.
Anteeksi. Tulin puhuneeksi tauosta,
mutta en tarkoittanut sitä.
Se on hyväksi sinullekin.
Sinäkään et ole onnellinen.
Nanna.
Etkö sinäkään saa unta?
Älä mene.
Minun on herättävä kuudelta
tekemään eväitä.
Istu hetki minun kanssani.
Oletko tavannut jonkun toisen?
—En. Ei tämä siitä johdu.
Mistä sitten?
Se vain...
Kaikesta.
—Menen nukkumaan.
En halua istua puutarhassa
tuijottamassa lintuja kuten äiti.
Ei äiti niin pitkästyttävä ole.
Tunnen hänet läpikotaisin.
Aina kun hän avaa suunsa,
tiedän, mitä hän sanoo.
Sanot itsekin aina samat asiat.
Osaan lukea
jokaisen kasvojenpiirteen.
Äiti on odottanut koko ikänsä,
että saisi sinut kotiin, —
ja sinä kiität häntä häipymällä.
Ei kukaan pyytänyt odottamaan.
Hän itse valitsi tämän elämän.
Olen antanut hänelle kaiken,
mitä hän on pyytänyt.
Vai niin.
Hän halusi niin hienon talon.
Hän sai sen.
Hän halusi lapsia.
Minä en olisi välittänyt.
Hän olisi jättänyt minut,
ellen olisi antanut hänelle lasta.
Se oli melkein kiristystä.
Ja sitten saimme sinut.
En ole ikinä katunut sitä.
Sinä tiedät sen.
Nanna.
Helle, oletko siellä? Helle!
Helle! Helle! Oletko siellä?
Helle!
Voi sinua.
Voisi olla hullumminkin. Hän olisi
voinut ostaa moottoripyörän, —
tai vaihtaa sinut
hemaisevaan 43—vuotiaaseen.
Miten se olisi pahempaa?
Me eroamme.
Ei.
Ette te eroa. Peterillä on
vain 70:n kriisi. Se menee ohi.
Sen ikäiset miehet eivät
osaa olla yksin.
Hän palaa.
—Milloin hän palaa?
Vuoden päästä hän huomaa, ettei
ole mikään Tarzan ja palaa kotiin.
Kuolen, jos minulla on tällaista
kokonaisen vuoden.
Etkä kuole.
—Kuolen.
Herään yöllä ja huomaan, että hän on
poissa, ja olen kauhean surullinen.
Arvaa, mitä teen, kun tunnen, että
Claus ja minä olemme etääntyneet?
Lähetän hänelle tällaisen kuvan,
ja hän on kotona alle tunnissa.
Mitä sinulla on päälläsi?
—Burleskiasu.
Nyt se on vaihdettu.
—Mitä sanoit?
Vaihdoin Facebookin kansikuvasi.
Eikö olekin hyvä?
—Näyttää tosi hienolta.
Kirjoitetaanko jotakin?
Mitä kirjoittaisimme?
Kirjoita "Kohti uusia seikkaluja".
No niin.
—Hienoa. Katsopa.
Tämä on Rieslingiä.
Se on Itävallasta
Garten Eden —nimiseltä viinitilalta.
Olen siinä osaomistajana.
No niin.
Pyöräytetään viiniä lasissa,
jotta saadaan tuoksu esiin.
Siinä on jäännössokeria. Hyvässä
Rieslingissä on vähän makeutta.
Tämä sopii hanhenmaksaan.
—Eikö se ole eläinrääkkäystä?
Olen kuullut,
että hanhia pakkosyötetään letkulla.
Niin.
—Kunnes niiden maksa turpoaa.
Eivät ne sitä huomaa.
Miksi kylppärissä lojuu
taas märkiä pyyhkeitä?
Vettähän on kaikkialla.
—Saamme satikutia. Piiloon, Ida.
Se on vain vettä.
—Relaa.
Olisit iloinen, että käymme uimassa.
—Miksi?
Tuletko huomenna mukaan?
—Ei kiitos. Menen töihin.
Ja siivoan teidän jälkiänne,
laitan ruokaa ja pesen pyykkiä, isä.
Ja, ja, ja.
—Älä nyt viitsi, Nanna.
Haluamme sinut mukaan.
Miksi?
—Koska olet minun tyttäreni.
En voi jättää omia töitäni vain
siksi, että sinulla on nyt aikaa.
Äiti, hän yrittää.
—Hienoa. Ehkä on liian myöhäistä.
Vaari...
—Oletko kuullut äidistä?
Mitä? En.
—Hän ei vastaa puhelimeen.
Juotteko te viiniä?
—Tämä on vain...
Kerron Idalle rypäleistä.
—Hän on 13.
Tuo on vain pieni maistiainen.
Ja nyt se on poissa.
—Älä juo minun lasistani.
Ei, ei, ei.
mummolla on asiaa.
Voisitko sammuttaa tuon?
—Miksi hän lähetti tuollaisen kuvan?
Ällöttävää.
Sinä olet
kaunis ja hemaiseva.
Sitä on itse vaikea arvioida.
—Tuo tehoaa.
Mitä hän vastasi?
—Lähetti silmäniskuhymiön.
Se on hyvä merkki.
—Onko?
Jos häntä ei kiinnostaisi,
hän olisi lähettänyt peukkuhymiön.
Eikö se olisi ollut hyvä?
—Peukku ylöspäin tarkoittaa "OK".
Mutta se ei riitä.
Silmäniskuhymiössä on enemmän ytyä.
Kaikki järjestyy.
Kaikki järjestyy.
Onko se hän?
—Ei, Birgitte ja Jess.
Oletko kuullut, mitä hän puuhaa?
Kertooko Claus mitään?
Hän on vaihtanut
Facebookin profiilikuvansa.
Siinä on vene.
Iso purjevene.
Mitä siinä lukee?
"Kohti uusia seikkailuja."
Jestas.
—Mitä seikkailuja?
Päivää taloon, kuten sanotaan.
—Ei kukaan sano niin.
Jess, mene pois keittiöstä.
—Hei, Birgitte.
Voit puhaltaa savut ikkunasta.
No niin.
Jessillä on nyt syöpä.
—Onpa ikävää.
Oi voi.
—Niin juuri. Oi voi.
Hänellä on
jokin pahkura selässä.
Se on kuulemma kasvanut.
Etkö voisi...?
—Hellen vuoro.
Ei sinun tarvitse riisua paitaa.
Jess.
Missä se on?
—Tuolla selässä.
Onko se tämä?
—On.
Ei ihosyöpä näytä tuolta.
Ei tämä ole mitään.
Kaikki on jotakin.
—Ei tuo. Pue päällesi.
Kainalossakin on yksi.
Ei.
—Etkö tunne sitä?
En tunne mitään.
—Tunnustele kunnolla.
Tuoko?
—Niin.
Se on vain löysää ihoa.
Minullakin on sitä.
Kaikilla ihmisillä on.
—Entä tämä?
Tuohan on... Sen kuuluu olla siinä.
Sinä kutitat.
—Pue päällesi, Jess.
Meidän välillämme
on aina ollut kemiaa.
Meidän välillämme
on aina ollut kipinää.
Jess, voisitko...?
—Sinä säteilet, Helle.
Olet filmitähti.
Ajatella, että Peter jätti sinut.
Hän ei ole jättänyt. Hän...
—Suutele minua.
Älä, Jess. Nyt saat kyllä...
Helkkari, Jess.
Se on vain sellainen pieni iho...
—Yrittikö hän jotakin?
Mitä?
—Hän suuteli sinua, vai mitä?
Ei.
—Sinä saat.
Saan mitä?
—Mennä sänkyyn hänen kanssaan.
Ei kiitos.
Hän kestää kauan.
Niinkö?
Minä en innostu siitä enää.
Katson mieluummin televisiota.
Niin.
Olen sanonut Jessille, että
hän saa mennä ilotytön luokse.
Mutta hän ei halua.
—Eikö?
Täytyyhän sperma saada ulos.
Hienoa, että pystytte
olemaan samassa huoneessa.
Moni eronnut pari riitelee.
Meillä ei ole
mitään syytä olla riidoissa.
Eihän rakkaus noin vain lopu.
Miten viinimyynnin kanssa sujuu?
—Niin, miten se sujuu?
Tilauksia on alkanut tulla.
Ajattelin lähteä viininkorjuuseen,
jos minut huolitaan mukaan.
Tallotko rypäleitä paljain jaloin?
—Se on automatisoitu.
Mutta tunnelma on hieno.
—Haluaisin kokea sen.
Ja Claus, on ollut puhetta
jääviinin valmistamisesta.
Jääviinin? Niinkö?
—Eddie, tule tänne.
Eddie.
—Onko koira nyt sinun, Helle?
Ei.
—On.
Emme ole sopineet siitä.
—Se on minun koirani.
Se on meidän koiramme.
—Eddie asuu minulla.
Ei sen tarvitse.
—Se syntyi tässä talossa.
Se syntyi kennelissä Ruotsissa.
—Älkää nyt viitsikö.
Linda...
—Sinäkin olet samaa mieltä.
Teillä kahdella on ollut
upea elämä yhdessä.
Lopeta.
—Ettekö te huomaa sitä?
Peter, etkö sinä huomaa?
—Ette tiedä kaikkea.
Tiedän minä.
Helle kertoo minulle kaiken.
En kaikkea.
—Kerrothan sinä. Ole hiljaa.
Olenko ainoa, joka näkee,
että olette tuhoamassa suhteenne?
Minä rakastan teitä,
ja tiedätte sen.
Mekin rakastamme sinua, kulta.
Käy istumaan.
Ja...
Skool.
—Skool.
Tule, Eddie.
Jess suuteli minua.
—Älä viitsi, Helle.
Suuteli hän. Me suutelimme.
—Älä viitsi.
Mikset usko,
että me suutelimme?
Sinä et tekisi sellaista.
Hei, Eddie. Hei.
—Tule minun kanssani kotiin.
Mitä minä olen tehnyt?
—Et ole tehnyt mitään.
Hei, Eddie.
Hei, pikkuinen.
Hyvä poika.
Tiedätkö mitä, Peter?
—No?
Tiedätkö, mitä me teemme?
Unohdetaan se viinitila.
Se ei merkitse yhtään mitään.
Saat tehdä töitä
niin paljon kuin haluat.
Saat tehdä, mitä haluat.
En määräile sinua.
Kunhan vain...
Kunhan vain tulet kotiin.
On liian myöhäistä, Helle.
—Eikä ole.
Kyllä on.
—Ei ole myöhäistä, Peter.
Helle, nouse ylös.
Nouse ylös.
Menemme portaita.
Helle, nouse ylös.
Ei.
APUA!
Helle.
Haluaisin purra
häntä päähän.
Niin.
Onko sinua koskaan
jätetty tällä tavalla?
69—vuotiaana?
—Ei.
Erostani on kaksi vuotta.
Olimme olleet naimisissa 10 vuotta.
Ja sitten se päättyi.
Aivan ykskaks.
Ensimmäisen vuoden ajattelin,
että kuolen.
Mutta pikkuhiljaa
aloin jälleen hengittää.
Kuinka vanha sinä olet?
52.
52. Herranen aika.
Jos minut olisi jätetty 52—vuotiaana,
minulla olisi ollut mahdollisuuksia.
Puhut kuin elämä olisi ohi.
—Mitä minulla on jäljellä?
Mitä odotettavaa on? Paitsi kihti,
polvikipu ja pahanhajuinen hengitys.
Olet kaunis.
Ja olet täynnä...
—Olen täynnä vanhuutta.
Et ole vanha.
Olet vain hurjan surullinen.
Viimeksi bussissa kaksi henkilöä
halusi antaa minulle paikkansa.
Yksi ei riittänyt.
Niin vanha minä olen.
Okei. Voit jatkaa
sen sanomista itsellesi.
Voit istua tuoliin ja tuijottaa
seinää ja tulla vanhaksi.
Voit myös kuolla
viiden minuutin päästä.
Voiko ihminen olla niin onnekas?
LUO PROFIILI
IKÄSI
SINÄ ETSIT
IKÄ
Peter Mølbak. Sinulla on
nyt profiili Seniordating.dk:ssa.
Oletko valmis, vaari?
—Olen.
Nojaa autoon.
Laita käsi katolle.
Levitä kätesi levälleen.
Levitä kätesi.
Niin kuin olisit tosissasi.
Käänny vähän enemmän näin.
Sinä näytät vähän lihavalta
tuossa asennossa.
Lihavalta? En ole lihava.
Mitä te teette?
—Otamme valokuvia.
Onko sinulla
Carstenin vaatteet, isä? —On.
Ole iloinen,
ettemme lainanneet sinulta.
Kenen auto tuo on?
—Minun.
Olen aina uneksinut tästä mallista.
Minähän annoin auton äidille.
Syömme vartin päästä.
—Selvä.
Nojaa autoon.
—Niin kuin olisin iloinen siitä?
Ei noin iloinen.
Hauska nähdä omat vaatteet
toisen päällä.
Siksi vain, että...
—Otimme valokuvia vaarista.
Ajattelimme, että voisimme
lainata sinun vaatteitasi.
Isä, pane puhelin pois
ruokailun ajaksi.
Idallakin on puhelin.
—Ida.
Isä.
—Anna se, Ida.
Hän on tosi kuuma. —Hän on
vain ollut ulkona koko päivän.
Arvatkaa, mitä unta näin?
—Ainakin 39 astetta.
Tapoin apinan.
—Oletko varma?
Pidin kirvestä käsissä.
—Häntä ei voi viedä tarhaan.
Halkaisin koko apinan.
—Miltä sinun päiväsi näyttää?
Se meni aivan kahtia.
—Minulla on 200 hengen lounas.
Ylhäältä alas asti.
—Minulla on kaksi hääkakkua.
Kuunteletteko te?
Tapoin apinan.
Ei huvita kuunnella toisten unia.
Isä, voisitko sinä hoitaa
häntä huomenna?
Ei tytössä ole mitään vikaa.
—Oletko sinä kuumeasiantuntija?
Näen, jos joku on sairas.
—Hoiditko ikinä minua?
En muista sinua lapsuudestani.
Sinun paikallasi on
vain suuri musta aukko.
Kylläpä sinä muistutat äitiäsi.
Kummallista moittimista
ja ivailua ikivanhoista asioista.
Puhu asiallisesti vaimolleni.
Olet meidän kotonamme minun
vaatteissani ja höpiset apinoista.
Voisitteko lopettaa? Te kaikki.
—Lopettakaa.
Sinä myös!
Lähden salille.
—Minäkin tulen.
Tämä ei kaadu.
Mitä se on?
Onko se suklaata?
Oi. Onko se suklaata?
Saanko?
Mikä säätö sinulla on?
Miten tämä säädetään?
Intervalliin.
—Mitä?
Intervalliin!
—En ole kuuro. Intervalliin.
Selvä.
Minä jatkan. Hyvä.
Hyvää 60—vuotispäivää.
Oli hyvät juhlat.
Olen yhtä hyvässä kunnossa
kuin kuusikymppinen.
Niin.
Carsten, tässä on joku vika.
Hihna liikkuu liian hitaasti.
Intervalli tarkoittaa
kävelyä, juoksua, —
kävelyä, juoksua,
kävelyä, juoksua.
Kyllä minä sen tiesin.
Alatko väsyä?
Kiitos avusta.
Sinä pelastit minut.
Tuo on Peterin viiniä.
—Ei sinun olisi tarvinnut.
Miten käsi voi?
Se paranee.
—Selvä. Olen kuumissani.
Kiitos. Ystävällistä.
Milloin kipu lakkaa?
Etkö haluaisi istuutua?
—En minä. Minun pitää...
En halua häiritä.
—Se vie pitkään.
Sinun täytyy keskittyä muuhun.
—Ei ole mitään muuta.
Mikset lähde vaikka matkalle?
Tee jotain, mitä et yleensä tee.
Yksinkö? Ei kiitos.
Minä hyppäsin autooni,
kun minut oli jätetty, —
ja ajelin kolme kuukautta
ilman määränpäätä.
En osaa ajaa autoa.
En ole ajanut 30 vuoteen.
Peter antoi auton minulle. Ääliö.
Minä myyn sen.
—Ei!
Auto tuo valtavasti vapautta.
—Vapautta? Ei kiitos.
Sinun täytyy opetella ajamaan.
—On liian myöhäistä.
No niin.
—Mitä?
Paina käynnistysnappia.
Entä jos törmään sateenvarjoihin?
—Sitten sinä törmäät niihin.
Entä jos törmään johonkuhun?
—Täällä ei ole ketään.
Entä jos romutan auton?
—Sitten romutat sen.
Entä jos me...?
—Aja nyt vain.
Avaa silmäsi.
Katso.
Osaat ajaa autoa.
...melkein kuin metsä.
Seisahdu siihen.
Seisot täsmälleen kohdassa,
johon hautasimme Nannan istukan.
Hui.
Silloin sitä tuli tehdyksi
kummia asioita.
Minä halusin paljon lapsia.
Peter ei halunnut yhtään.
Päädyimme siihen,
että sain luvan yhteen.
Peter asuu nyt hänen luonaan.
Eikö olekin hullua?
Minä kasvatin ja hoidin tytön,
ja nyt Peter asuu hänen luonaan.
Onko sinulla lapsia?
—Ei.
Etkö välittänyt?
—Pidän lapsista kovasti.
Avaanko minä?
—Osaatko?
Käännä veitsi näin,
ettet leikkaa sormeesi.
Kas noin.
—Hyvä.
Me...
Me yritimme lasta monta vuotta,
mutta lopulta luovutimme.
Oli hormonikuureja
ja sairaalareissuja ja...
Se oli raskasta.
Se tuhosi avioliittomme.
Sitten se nainen teki
lapsen toisen kanssa. —Kuka?
Anna. Ex—vaimoni.
Sinun?
—Niin.
Hän tapasi toisen naisen
heti minun jälkeeni.
Hän tuli raskaaksi saman tien.
Sai kaksoset.
Elämä ei aina suju
oman mielen mukaan.
Ei. Elämä on välillä kummallista.
Malja sille.
—Kiitos. Skool.
Hei. Hei, Eddie.
Hei, pikkukaveri. Tulepa.
Miten pääsit sisään?
—Avaimillani.
Anteeksi, mutta mitä teet täällä?
—Hän on Trine.
Hän on pankkineuvojani.
—Meidän pankkineuvojamme.
En tiennyt, että olitte tuttuja.
—On paljon, mitä et tiedä, Peter.
Sinustako?
Juotteko minun viiniäni?
Tässä talossa ei taida olla
mitään muuta viiniä.
Eikö olekin hyvää?
—Oikein hyvää.
Minne menet?
—Haen vaatteitani. Bossin pukuni.
Skool.
Helvetti!
Mikä sinua vaivaa?
Oletko tullut hulluksi?
Ulos! Ulos! Ulos täältä!
Tämä olisi pitänyt tehdä
20 vuotta sitten.
Tämä olisi pitänyt tehdä
40 vuotta sitten.
Olet ollut siellä tunnin, isä.
—Kaksi minuuttia.
Sillen vaippa täytyy vaihtaa.
—Kaksi minuuttia.
Tullaan.
Hei, muru.
Täytyykö sinun päästä kylppäriin?
Minne lähdet?
—Menen ulos syömään.
Kenen kanssa?
—En kenenkään. Hei, muru.
Olisit voinut sanoa.
Carsten laittoi ruokaa.
Kuka hoitaa Eddien? Isä.
Se voi jäädä tänne. Sehän on
vain Eddie. Se nukkuu koko illan.
Ja sinähän olet
joka tapauksessa kotona.
Tämä on viihtyisä paikka.
—Niin on.
Oletko ollut täällä ennen?
—Yhdessä... Erään toisen kanssa.
Tuotko kaikki naiset tänne?
Sinä olet ensimmäinen.
—Niin kaikki sanovat.
Minä sinun tarinasi on?
—Mitä?
Mikä sinun tarinasi on? Oletko
eronnut tai onko vaimosi kuollut?
Puhutaan jostakin muusta.
Kaikki sellainen kuuluu eri elämään.
Ilman muuta.
Mitä teet työksesi?
Toimin sijoittajana.
—Millä alalla?
Iltaa. Hauska nähdä taas.
Ajattelin, että haluaisit kokeilla
oregonilaista Pinot Noiria.
Kiintoisaa.
Vuosikerta 2013.
Pinot Noiria Pontin tilalta.
Erittäin korkealaatuinen cuvée.
Olenko oikeassa, kun sanon...
Ranskalaiset tynnyrit.
Täysin oikein.
—Maistan tässä valkopippuria.
Aivan varmasti.
—Todella erinomainen viini.
Otamme sitä.
—Olkaa hyvä.
Skool.
—Skool.
Pidätkö siitä?
—Todella kovasti.
Mukavaa.
Tiedät paljon viineistä.
—Olen viinin maahantuoja.
Mielenkiintoista.
—Ostin taannoin osuuden viinitilasta.
Entä sinä?
Niin, minä...
Oli mukava ilta.
—Mukavan naisen kanssa.
Tulisitko vielä luokseni?
Hei, Peter.
—Hei.
Linda. Olen Hellen ystävätär.
—Alice. Olen vain Alice.
Mistä te tunnette toisenne?
—Me vain tapasimme.
Nyt vai joskus aiemmin?
Tietääkö Helle?
Odota.
—Oletko naimisissa?
Teoriassa olen.
Avioeroni on siis kesken.
Kiitos illasta.
—Älä, Alice. Odota.
Anteeksi.
Tämä on minulle uutta, —
ja me olemme vasta eronneet.
Se olisi pitänyt tehdä
jo 20 tai 40 vuotta sitten.
En tiedä, mitä etsin.
Tiedän vain, —
että minun olisi pitänyt olla
sinulle rehellisempi, ja tiedän, —
että olet todella mukava.
Missä kylpyhuone on?
—Tuolla.
Vain sydämellä näkee oikein.
Olennainen on silmälle näkymätöntä.
Rakasta minua, kun vähiten ansaitsen,
sillä silloin tarvitsen sitä eniten.
On noloa tarjota tällaista
viinin maahantuojalle.
Mateus sopii aina.
—Niin, se on ihanan raikasta.
Olet ensimmäinen luonani
sen jälkeen, kun liityin sivustolle.
Kuinka kauan
olet ollut sillä sivustolla?
Pari vuotta. Kuusikymppisiä
kunnon miehiä on vähän.
Tai sitten he haluavat
itseään 10 vuotta nuoremman.
Kaikki haluavat.
Rohkeaa,
että tohdit ilmoittaa oman ikäsi.
No se...
Mitä sinä etsit naisessa?
En ole oikeastaan ajatellut.
Entä sinä?
En minäkään ole ajatellut.
Kunhan mies vain on rehellinen.
Rohkea.
Hymyilevä.
Kiintoisa työ ja talous kunnossa
ja rikkeetön tausta.
Ja hyväkuntoinen.
Harrastatko liikuntaa? —Intervallia.
Jaha.
Ja miehellä saa olla paksut,
valkeat hiukset ja nimenä Peter.
Se oli aika yksityiskohtaista.
Sellaista se on, kun tapaa
ihmisen, jota on etsinyt kauan.
Hetkinen.
Noin.
Odota, odota, odota.
Minä rakastan sinua.
—Mitä?
Ei mitään.
Minä rakastan sinua.
Minä rakastan sinua.
Luulen, että...
En usko, että...
—Anteeksi.
Älä pyytele anteeksi.
—Se oli... Selvä.
Tiedätkö mitä?
Minä soittelen sinulle.
Vai mitä?
Hei sitten.
—Hei.
Noin.
Isä.
—Helvetti.
Voisitko poistua, isä?
Isä, häivy!
Meillä neljällä oli hauskaa yhdessä.
Oletko kuullut jotakin?
Tiedätkö, mitä hän puuhaa?
Mitä? En.
—Etkö tiedä mitään?
No siis...
Mitä?
—Ei mitään.
Kuulen äänestäsi, että valehtelet.
Mitä sinä tiedät?
Tapasimme Peterin erään...
Claus ja minä tapasimme
hänet naisen seurassa. Alicen.
Alicen?
Clausin mukaan
Peter löysi hänet deittisivustolta.
Onko Peterillä deittiprofiili?
Mitä helvettiä hän kuvittelee?
Mitä se nainen näytti?
Lyhyenläntä.
Hitto sitä miestä!
Linda haluaa tietää,
tuletko jonkun kanssa lauantaina?
Kenen muka?
—En minä tiedä.
Hellellä on kuulemma seuralainen.
—Niinkö?
Eihän Helle tunne ketään.
—Hän saa tuoda seuralaisen.
Missä hän olisi tavannut jonkun?
Puutarhassako? Puutarhurinko?
Olet hölmö.
—Tule. Tule, Eddie.
Tietenkin soitin takaisin.
Minähän lupasin.
Nähdään silloin. Hei.
Tule. Tulepa.
Hei.
Hei.
—Hei, Peter.
Hän on Alice.
—Hei.
Hän siis on Alice.
—Niin.
Sinäkö tulit Trinen kanssa?
Trine on Peterin pankkineuvoja.
—Ja myös Hellen pankkineuvoja.
Vähän hullua.
—Niin.
Okei.
Oletko alkanut polttaa?
—Olen.
Nauttikaa juhlasta.
—Kiitos.
Hei.
—Nauttikaa illasta.
Ei hemmetti.
Rakas Linda. Linda, Linda, Linda.
Sitä nimeä olen toistanut
eniten elämässäni, —
ja joka kerran, kun sanon sen,
sydämeni täyttyy rakkaudella.
Skool.
Senkin sanan
olen kuullut monta kertaa.
Me tapasimme toisemme
23. kesäkuuta 1966.
Tivolin tanssilavalla.
Näin vaalean naisen
istumassa ylioppilaslakki päässä, —
ja ajattelin,
että häntä haen tanssimaan.
Joten marssin tanssilavan yli,
pysähdyin pöydän ääreen —
ja pokkasin sinut tanssiin.
Siinä sinä istuit, Linda.
Kaunis, vaalea, ihana, —
viisas, fantastinen Linda
ylioppilaslakki päässäsi —
ja yllä niin lyhyt mekko,
että saatoin nähdä pikkuhoususi.
Ja olen rakastanut sinua
siitä lähtien.
Skool.
—Skool.
Sinä saat.
—Mitä?
Jess. Minun mieheni.
Saat mennä sänkyyn hänen kanssaan.
Jaha.
Olen lesbo.
Tuskin se häntä haittaa.
Hei.
Etkö avaa niitä vieraiden nähden?
—En. He näkisivät pettymykseni.
En.
Jos haluan uuden suolasirottimen,
ostan itselleni sellaisen.
Jaa, jaa.
Tämä selittää sen.
Pitäisi löytää Alice.
Tule.
Tuliko hän tänne?
—Peter.
Hupsu Linda.
Jalkani ovat tulessa.
Toin Alicen, koska luulin,
että Hellelläkin oli joku.
Ei, ei. Minä pyysin
Clausia valehtelemaan.
Ajattelin, että tulisitte
mustasukkaisiksi, —
ja löytäisitte taas yhteen.
Niin hölmö minä olen.
Peter.
Ja treffikaverisikin häipyi.
En ole kummoinen naittaja.
Minulla on ikävä teitä, Peter.
Minulla on ikävä teitä.
Olemme kokeneet hauskoja hetkiä.
—Minä kaipaan nuoruuttamme.
Muistatko sen?
Silloin kaikki oli jännittävää,
ja uneksimme hurjista seikkailuista.
Voimme me vieläkin uneksia.
—Se on mennyttä.
Muistatko, miten kaunis olin?
Olin niin kaunis, niin kaunis.
Moni halusi sänkyyn kanssani.
Olisi pitänyt kokeilla sitä enemmän.
Olisi pitänyt naida
niiden kaikkien kanssa.
Niinhän sinä teitkin.
—En kaikkien kanssa.
En tehnyt niin.
Tule, Peter.
Mennään uimaan.
Pue päällesi, Linda.
Linda.
Ei hemmetti.
Pue päällesi, Linda.
Pue nyt päällesi.
Sitä ei tapahdu.
Mitä ei tapahdu?
Et kai luullut, että minä...?
Linda, pue päälle.
—Pidä suusi kiinni.
Niin kuin muka haluaisin sänkyyn
kanssasi. En todellakaan, Peter.
Hitto, että olet hölmö.
Mitä te teette?
—Emme mitään.
Eikö Jess saa olla mukana?
—Missä?
Älkää nyt. Eikö hän saa
tulla mukaan? —Ei.
Ette voi olla tosissanne.
Tosi surkeita kavereita.
Hei.
Huomenta.
—Huomenta.
Nukuitko hyvin?
—Nukuin.
Birgitte sanoi, että sinä ja Trine...
—Mitä Birgitte sanoi?
Että Trine nuoli sinua sieltä.
Miksi hän olisi...
—Ei mitään syytä nolostella.
Jos olisin kiinnostunut naisista...
—En ole kiinnostunut naisista.
En sanonutkaan niin.
—Kuka tietää asiasta?
Peter. Hän riemastui.
Mitä hän sanoit?
—Hän heitti... Hei.
Hei. Kiitos eilisestä.
—Ei kestä.
En tiedä...
Se viimeöinen...
Suo anteeksi.
En ole tottunut juomaan
niin paljon, joten...
Olen pahoillani, jos luulit...
Jos luulin mitä?
—En ole kiinnostunut naisista.
Selvä.
—Suo anteeksi, jos...
Älä turhaan pyydä anteeksi.
Luulitko, että luulin,
että me nyt seurustelisimme?
Ei todellakaan.
—Ei.
Entinen vaimoni oli 42.
Sinä olet vanha nainen.
Et ole lainkaan minun tyyppiäni.
Niin.
Anteeksi.
Vaari, haluatko syötävää?
Laitamme voileipiä.
Etkö?
Vaari?
Onko tapahtunut jotakin?
—Olen tainnut möhliä.
Soitetaanko äidille?
—On liian myöhäistä.
Hänestä on tullut...
Läheinen naisen kanssa.
He olivat yhdessä juhlissa.
Yhdessä? Yhdessä?
Onko mummo siis biseksuaali?
En jaksa enää.
En yksinkertaisesti jaksa!
Rauhoitu, äiti.
—Helvetti!
Ei ole mitään syytä huutaa.
—Kyllä on! Lopettakaa!
Koettakaa käyttäytyä kuin aikuiset.
—Mekin saamme olla olemassa.
Mutta ette viedä kaikea tilaa!
—Emme teekään niin.
Teidän ikäpolvenne ei
välitä toisista paskaakaan!
En ole samaa mieltä.
Hei, Eddie.
Mistä sinä putkahdit?
Näin sinut jo.
Et voi enää piiloutua.
Oletko alkanut polttaa, äiti?
—En. Hei, kulta.
Hei, äiti.
Olin kerran
sängyssä naisen kanssa.
Olitko?
Tietääkö Carsten?
—Se oli hänen ideansa.
Hän toivoi sitä
syntymäpäivälahjaksi.
Hän istui katselemassa meitä.
Se oli aika tuhmaa.
Naisen kanssa on ihan erilaista.
Pehmeää ja märkää.
Selvä.
Ei tarvitse kertoa enempää.
Ajattelin, että haluaisit tietää.
Sanoiko isä jotain?
Rakastatko sinä häntä?
Häntä, jonka kanssa olit?
Nait?
Peter.
Voit olla niin kauan kuin haluat.
—En ole ikinä asunut yksin.
Eikä kuulukaan.
—Ei tietenkään.
Kukahan siellä nyt on?
Mene kotiin ja pyydä
Helleltä anteeksi.
Sano, että teit virheen.
—Olen pilannut kaiken.
Nyt hän on vaihtanut puolta.
Tai miten sitä sanotaankaan?
Peter.
Claus! Claus!
Miten viinitilalla menee?
Oikein hyvin.
Vuoden 2016 Chardonnay
sai Parkerilta 90 pistettä.
Olet varmaan iloinen.
Anteeksi.
Anteeksi, minä...
Haluatko lasin viiniä?
—Nytkö? Aamiaiseksi?
Miksi ei?
Miksipä ei.
Anna minun avata.
Skool.
—Skool.
Viinisi on todella hyvää.
—Niin on.
Ei sujunut aivan kuten
olin suunnitellut. —Mikä?
Sanoin vain, ettei sujunut aivan
kuten olin suunnitellut.
Meillä kahdella.
Ei. Kävi toisin.
Niin.
—Meillä oli hyviä vuosia.
Oli meillä huonojakin.
Jotkut käyttävät koko avioliittonsa
haukkumalla toisiaan.
Mieluummin kannattaisi on hiljaa.
—Olen samaa mieltä.
Moni jää yhteen,
koska on vaikeaa lähteä, —
vaikka he todellisuudessa
vihaavat toisiaan.
En ole koskaan vihannut sinua.
Minäkään en ole vihannut sinua.
Olet ollut hyvä äiti.
Sitä olen aina arvostanut.
Minä rakastin sinua, Peter.
Rakastin sinua valtavasti.
En olisi voinut toivoa parempaa
elämää kuin sain kanssasi.
Skool.
Skool.
Hyvästi, kulta.
Saanhan yhä kutsua sinua kullaksi?
Tietenkin.
6,7 näin aluksi.
Minulla on sinulle asiaa.
Meillä on asia kesken.
—Selvä. Minä odotan.
Voimme pitää tauon.
—Ei tarvitse. Mitä haluat?
Tiedän, että olen vanha nainen, —
ja etten ole
lainkaan sinun tyyppiäsi.
Ja minun täytyy
myös hoitaa yksi asia, —
mutta kun tulen takaisin,
toivon, ettet ole poissa.
Olet täydellisesti
minun tyyppiäni.
Suomennos: Arja Sundelin
Scandinavian Text Service 2018